Katson suht harvoin elokuvia, mutta jotkut ovat jääneet mieleen aivan erityisen hyvin ja yksi niistä on Kathryn Bigelow’n ohjaama The Hurt Locker. Siinä seurataan Yhdysvaltain maavoimien raivaajaryhmää (EOD-ryhmä) Irakin sodan aikana. Disclaimer sinulle, joka et ole katsonut leffaa, tämä postaus sisältää juonipaljastuksia. Vuonna 2016 The Hurt Locker äänestettiin BBC:n kyselyssä tämän vuosisadan 70 parhaan elokuvan joukkoon. Vastaajina oli 177 Lue lisää…
Nojaan taaksepäin, painan pääni sohvan selkänojaa vasten ja suljen silmät. Hengitän syvään, niin syvään kuin siinä hetkessä kykenen, annan vatsan pullistua ja puhallan ulos hitaasti, hieman vastustaen huulten välistä, kuin puhaltaisin ilmapalloa täyteen (nimenomaan hieman vastustettu, hidas uloshengitys rauhoittaa hermostoa). Annan koko kehoni pehmentyä, ottaa vastaan, antautua, vajota. Kuin kelluisin Lue lisää…
40-vuotispäiväni aattona täytin terapeuttini pyynnöstä lomakkeen, joka ei sillä hetkellä merkinnyt minulle mitään muuta kuin merkillistä kirjainyhdistelmää läppärini näytöllä. Kyseessä oli lomake, jossa vastattiin lauseisiin valitsemalla numeroasteikoilla 0-4 miten hyvin kunkin lausahduksen koki koskevan itseään. Hyvin nopeasti minulle kävi ilmi, että valtaosan niistä lauseista olisin voinut kirjoittaa ihan itse. Tämän Lue lisää…
Nyt kun vuonna 2021 katson elämääni noin 15 vuotta taaksepäin, en ymmärrä miten olen selvinnyt. Miten ihmeessä jaksoin käydä kokopäivätöissä silloinkin, kun migreenikohtauksia oli keskimäärin 18-12 kuukaudessa ilman sairauspoissaoloja (olin koko 10 vuoden urani aikana pois töistä migreenin takia ehkä noin 10 päivää). Olin töissä (ja noilla kohtausmäärillä ihan vapaallakin) Lue lisää…
Satoi kaatamalla vettä ja oli pimeää, juuri niin pimeää kuin alkusyksyisenä sateisena iltana olla voi. Selailin hajamielisesti lääkärinlausuntoa, ja silmiini pisti lauseenpätkä ”… kokee uupuneensa jokaisessa työpaikassaan…”. Aloin miettiä, olenko todella sanonut noin (olin siinä kunnossa, että muistini ja keskittymiskykyni oli kuin pastasiivilä), ja jos olen, niin siinä tapauksessa käyn Lue lisää…
Tajusin sen sillä samalla hetkellä kun lääkärini rauhallisesti lempeällä äänellä kysyi ”Mitä sinulle on tapahtunut aiemmin elämässäsi?”. Sillä hetkellä asia aukeni edessäni niin kirkkaana, etten yksinkertaisesti enää voinut olla näkemättä sitä. Istuin olohuoneen lattialla, sillä samalla harmaalla nukkamatolla, jolla olin maannut itkemässä koko alkusyksyn (ellen sitten hortoillut lähimetsässä kirkkaanpunaisessa sadetakissani Lue lisää…
Olin aina luullut olevani vain jotenkin outo, omituinen ja minä nyt ”en vain pitänyt ihmisistä”. Luulin olevani introvertti, en kovinkaan sosiaalinen ja omissa oloissani viihtyvä. Kun aloin kesällä 2020 selvitellä asioita ensin itsekseni ja lääkärin kanssa, sekä loppusyksystä alkaen uuden lääkärin ja terapeutin avulla, ymmärsin, että käytösmallini, toimintatapani ja erilaisiin Lue lisää…
