Miten mainio hetki kirjoittaa tätä postausta, olen nimittäin vältellyt tätä jo päiviä, ellen jopa parisen viikkoa. En millään koe, että olisin oikeassa vireessä, tai saisi aikaan riittävän painokasta ja vaikuttavaa tekstiä. Siispä en ole edes yrittänyt, olen suorastaan aktiivisesti pyrkinyt unohtamaan koko asian. ”Ehdin huomennakin”, ”Just nyt en pysty”, ”Heti Lue lisää…
Olin ajatellut kirjoittaa ihan muusta mutta tänään kirjoitankin näemmä siitä, miltä tuntuu syntyä uudelleen. Tulla kotiin. Se ei nimittäin ole pelkkää helppoa, höttöistä hattaraa vaan myös luopumisen tuskaa, ja ihan konkreettista itkua siitä, ettei oikein tiedä miten tässä uutena minuna ollaan. Siksi päädyin kirjoittamaan tänään tästä koska aamulla itketti. Itketti luopua vanhasta, Lue lisää…
”Anteeksi mikä?” oli ensimmäinen reaktioni kun kuulin sanan kiintymyssuhde. Oletin sillä olevan jotain tekemistä lasten kasvattamisen kanssa, ja olin siinä sekä aivan oikeassa että totaalisen väärässä. Kiintymyssuhde on tosiaan lapsen ja hänen huoltajansa välinen tunnesuhde, joka syntyy lapsen ja aikuisen välisestä vuorovaikutuksesta, aivan kuten ajattelinkin. Lapsi muodostaa ensimmäisen suhteensa äitiin Lue lisää…
Juuri nuo otsikon sanat lausuin jokin aika sitten ystävälleni ja samalla tajusin, että minun näemmä tarvitsee kuulla ne itsekin. Olen ollut joskeenkin vakuuttunut jo pitkään, että jokainen eroni jälkeinen deittikumppanini tulee kirjoittamaan jonkinlaisen luvun elämääni (niin luonnollisesti myös parisuhteeni). Olen antanut jokaiselle lempinimeni (se on tapanani oikeastaan muutenkin, jos olen Lue lisää…
Joinain päivinä mikään ei tunnu hyvältä, kaikki ärsyttää. Vaatteet iholla, ilmavirta hiuksissa, kahvin maku suussa. Voittavin tunne on tyytymättömyys ja sisältäpäin nakertava ahdistus. Tunnetyhjiö vetää puoleensa, keho on jännittynyt ja täynnä energiaa mutta täysin jähmettynyt ulkoapäin. Niinä päivinä en edes yritä muuttaa sitä tunnetta, niin houkuttelevaa kuin se saattaisikin olla, Lue lisää…
Nojaan taaksepäin, painan pääni sohvan selkänojaa vasten ja suljen silmät. Hengitän syvään, niin syvään kuin siinä hetkessä kykenen, annan vatsan pullistua ja puhallan ulos hitaasti, hieman vastustaen huulten välistä, kuin puhaltaisin ilmapalloa täyteen (nimenomaan hieman vastustettu, hidas uloshengitys rauhoittaa hermostoa). Annan koko kehoni pehmentyä, ottaa vastaan, antautua, vajota. Kuin kelluisin Lue lisää…
Kiltit tytöt eivät itke eivätkö varsinkaan kiukuttele – maailman huonoin neuvo ikinä mutta näin minulle lapsena opetettiin. Kun en paremmasta tiennyt, tietysti tein kuten käskettiin – käperryin sisäänpäin. Itkin ja surin alkuun itsekseni, mutta lopulta en enää lainkaan – lakkasin tuntemasta mitään. Totesin, että näin on hyvä, itse asiassa paljon Lue lisää…
Olin 39-vuotias kun erosin pitkästä, yli 15 vuotta kestäneestä parisuhteestani. Maaliskuun toisen päivän aamu vuonna 2020 valkeni kauniina aurinkoisena pakkasaamuna, ja olisin viettänyt sitä mieluummin tehden mitä tahansa muuta kuin mitä sillä hetkellä tein – kannoin koko elämääni harmaissa muovilaatikoissa pihalla odottavaan muuttoautoon. En uskaltanut katsoa pihatietä kauemmas, en sinne, Lue lisää…
Satoi kaatamalla vettä ja oli pimeää, juuri niin pimeää kuin alkusyksyisenä sateisena iltana olla voi. Selailin hajamielisesti lääkärinlausuntoa, ja silmiini pisti lauseenpätkä ”… kokee uupuneensa jokaisessa työpaikassaan…”. Aloin miettiä, olenko todella sanonut noin (olin siinä kunnossa, että muistini ja keskittymiskykyni oli kuin pastasiivilä), ja jos olen, niin siinä tapauksessa käyn Lue lisää…
