fbpx
Valitse sivu

By Katja K

tervetuloa

My Story

Joskus se, minkä luulee olevan kaiken loppu, onkin uusi alku.

Silloin kun elämä heittää eteen pieniä ja myös niitä jättiläissuuren vuoren kokoisia vastoinkäymisiä, ei ensimmäisenä ole mielessä, että ”Kas, kuinkahan tämä kehittää minua ihmisenä?” 

Se kuitenkin on yksi tärkeimpiä tehtäviämme – kasvaa ihmisenä. Minä koin aivan liian pienenä lapsena aivan liian paljon liian suuria asioita. Niiden, ja myöhemmin aikuisiällä syntyneiden solmujen avaamiseen olen käyttänyt nyt vuosia. Kaikesta ikävyydestä, jopa kauheudesta huolimatta trauma mahdollistaa voimaannuttavan, jopa kauniin kasvutarinan. 

Yksi ikävimmistä puolista tässä kaikessa on kuitenkin ollut se, että trauman, ikävien tapahtumien ja surujen sattuessa kohdalle olen aina tuntenut olevani niiden kanssa yksin, maailman ainoa. 

Myös häpeä tuli tutuksi. Järjen tasolla toki ymmärsin, etten ollut maailman ainoa jonka lapsuus oli traumatisoiva tai avopuoliso petti ja jätti, mutta silti minusta tuntui siltä. Häpeä ja yksinäisyyden tunne tällaisten asioiden äärellä on hyvin musertavaa – se kertoo ennestään jo kipeät asiat sadalla. 

Tämä sivusto onkin siis syntynyt oman kasvutarinani ympärille. Sen lisäksi, että haluan oman tarinani avulla jakaa tietoa traumoista ja henkisestä kasvusta, haluan myös hälventää niihin voimakkaasti liittyvää häpeää ja yksinäisyyden tunnetta. 

Minä haluan sinun kuulevan ne sanat, joita itse olisin lukemattomia kertoja kipeästi toivonut kuulevani: 

 

  • Sinä riität
  • Sinä et ole yksin
  • Sinä kuulut joukkoon  
{

There will come a time when you believe everything is finished. That will be the beginning.

– Louis L’amour

blogi

Kiintymyssuhteet

"Anteeksi mikä?" oli ensimmäinen reaktioni kun kuulin sanan kiintymyssuhde. Oletin sillä olevan jotain tekemistä lasten kasvattamisen kanssa, ja olin siinä sekä aivan oikeassa että totaalisen väärässä. Kiintymyssuhde on tosiaan lapsen ja hänen huoltajansa välinen...

Ei, kaikki eivät ole k*sipäitä, sinä vain et usko ansaitsevasi parempaa

Juuri nuo otsikon sanat lausuin jokin aika sitten ystävälleni ja samalla tajusin, että minun näemmä tarvitsee kuulla ne itsekin. Olen ollut joskeenkin vakuuttunut jo pitkään, että jokainen eroni jälkeinen deittikumppanini tulee kirjoittamaan jonkinlaisen luvun...

”Minä olen tässä, mitä tarvitset juuri nyt?”

Joinain päivinä mikään ei tunnu hyvältä, kaikki ärsyttää. Vaatteet iholla, ilmavirta hiuksissa, kahvin maku suussa. Voittavin tunne on tyytymättömyys ja sisältäpäin nakertava ahdistus. Tunnetyhjiö vetää puoleensa, keho on jännittynyt ja täynnä energiaa mutta täysin...

Yhden koon unelmia

Keskellä kuuminta ja kummallisinta kesää 2020 olin varmasti saavuttanut jonkinlaisen emotionaalisen tyhjiöni lakipisteen, sillä koiran kanssa aamukävelyllä ollessani aloin miettiä, mikä on minun elämäni tarkoitus. Ei elämän ylipäätään vaan minun elämäni. Tärkein ja...

Kipu on kompassi

Nojaan taaksepäin, painan pääni sohvan selkänojaa vasten ja suljen silmät. Hengitän syvään, niin syvään kuin siinä hetkessä kykenen, annan vatsan pullistua ja puhallan ulos hitaasti, hieman vastustaen huulten välistä, kuin puhaltaisin ilmapalloa täyteen (nimenomaan...

Sinulla on lupa

Kiltit tytöt eivät itke eivätkö varsinkaan kiukuttele - maailman huonoin neuvo ikinä mutta näin minulle lapsena opetettiin. Kun en paremmasta tiennyt, tietysti tein kuten käskettiin - käperryin sisäänpäin. Itkin ja surin alkuun itsekseni, mutta lopulta en enää...

Kill your darlings

Muistan kun elokuussa 2020 tuli ajankohtaiseksi päättää muutaman kuukauden kestänyt tapailusuhde erään Tinder-miehen kanssa. Vatvoin päätöksen tekemistä ensin viikkoja ja sitten välttelin sen sanomista ääneen vielä hyvän tovin. Toisin sanoen, tiesin jo varsin varhain...

44 pistettä

40-vuotispäiväni aattona täytin terapeuttini pyynnöstä lomakkeen, joka ei sillä hetkellä merkinnyt minulle mitään muuta kuin merkillistä kirjainyhdistelmää läppärini näytöllä. Kyseessä oli lomake, jossa vastattiin lauseisiin valitsemalla numeroasteikoilla 0-4 miten...

Missä tahansa muualla mieluummin

Olin 39-vuotias kun erosin pitkästä, yli 15 vuotta kestäneestä parisuhteestani. Maaliskuun toisen päivän aamu vuonna 2020 valkeni kauniina aurinkoisena pakkasaamuna, ja olisin viettänyt sitä mieluummin tehden mitä tahansa muuta kuin mitä sillä hetkellä tein – kannoin...

Silloin kun sinun vähiten tekee mieli pyytää apua, tarvitset sitä kaikkein eniten

En koskaan kertonut (kenellekään mitään). Olin niin tottunut siihen, ettei kukaan välitä, ketään ei kiinnosta eikä apua/tukea ole saatavilla etten nähnyt kertomisessa mitään pointtia. Sen sijaan pärjäsin. Pärjäsin, selvisin ja sinnittelin - itsekseni, ja koin oloni...